torstai 29. toukokuuta 2014

Sääkyylä

Hei, olen sääkyylä. Erityisen hulluksi alan muutama viikko ennen reissua, sillä on äärimmäisen tärkeää katsastaa kohteen säätiedot joka päivä vähintään kaksi kertaa, mutta mieluusti kuitenkin sekä aamulla, päivällä että illalla. Välillä voi käydä nimittäin niin onnellisesti, että tiistain tihkusade on vaihtunut puolipilviseen tai koko viikon kaatosade 60 %:n todennäköisyydellä esiintyviin kuuroihin, ja sekös muuttaa päivän mielialan riemukkaaksi. Jos käy siten, että luvatun paisteen peittoaakin rankkasadealue, voisi käydä lyömässä jotakuta turpaan. Sääasioilla ei ole syytä pelleillä.

Jos säätiedote lupaa kohteeseen aurinkoista, uutisen paikkaansa pitävyyttä ei tarvitse tarkistaa kuin muutamasta paikasta, mutta jos epävakaata, aukaistaan vähintään kuusi maailmalla toimivaa säätoimistoa sekä kännykkään että tietokoneelle. Säätiedot luetaan luonnollisesti sekä suomeksi, englanniksi että kohdemaan kielellä, oli se mikä tahansa. Accuweather on yleensä positiivisin, mutta sen ainakin olen näinä vuosina oppinut, ettei siihen kannata luottaa.

Yksi hyvä tapa ratkaista meteorologipalvelujen pätevyys on katsoa tarkat, tunneittain etenevät säätiedotteet ja avata samalla kaupungin web-kamerasivut. On siinä säätoimisto aika heikoilla, jos lupaa keskusaukiolle sadetta, mutta livekuvassa ei näy yhtään sateenvarjoa. Epätieteellinen lähestyminen asiaan tarkoittaa puolestaan on sitä, että pakkaa jo viikkoa aikaisemmin matkalaukkuun kaikista isoimman omistamansa sateenvarjon, sillä kun niin tekee, ei varmasti sada. Ei kuitenkaan ole vaikea arvata, miten käy, jos jättää suojan kotiin.

Tällä hetkellä stressaan weather.comin, bbc:n, worldweatheronlinen, accuweatherin, forecan, theweathernetworkin, wundergroundin, weather-forecastin ja timeanddaten sivujen kanssa kilpaa siitä, mikä niistä on oikeassa ja miten paljon luvatut tihkusateet ehtivät viikonlopun aikana väistyä. Koska meteorologikollegani on sanonut, että yli viiden päivän ennustukset ovat lähinnä arvontaa, luotan (heikosti) siihen, että sää Pariisissa voi vielä poutaantua pari astetta paremmaksi. Kyylääminen auttaa ainakin vähän hepoasteiden korkeisiin, pasaatituulten suuntiin sekä korkea- ja matalapaineiden rintamiin. Tiedän sitä paitsi, että jos koira syö ruohoa, se tietää sadetta. Pitäkää koiranne sisällä.




Normaali, mutta vähän pidempi, laihempi ja älykkäämpi

Normaalius on vaikea käsite määriteltäväksi, ja meillä saattaa olla hyvinkin erilaiset ja häilyvät henkilökohtaiset rajat jonkin asian tavallisuudesta tai jopa hyväksyttävyydestä. Aika moni ihminen halunnee olla turvallisesti normaali perusjamppa, mutta yhä useampi tavoittelee näinä aikoina jotain muuta: tavallinen ei ole riittävää, vaan on tärkeää lisätä siihen jotain "omaa". Sen ei välttämättä tarvitse olla mitään liian erikoista ja erottuvaa, vaan tavoitteeksi riittääkin persoonallinen normaalius. Tälläiseen olemukseen päästään hankkimalla esimerkiksi hattu, ja sitten kuljetaan kaupungilla erottumassa massasta.

Koon suhteen asia on jotenkin aivan vinksallaan: koska normaalius on jossain keskellä janaa, tulisi ihmisen olla kokoa medium (m). Se ei kuitenkaan suinkaan ole ainakaan naisten mielestä parasta normaaliutta, vaan janalla halutaan lähestyä koko small (s) tai mikä vielä parempaa, kokoa extra small (xs). Pituuden suhteen 165 - 167 cm toki käy, mutta mieluusti sitä olisi kuitenkin pari senttiä keskivertoa pidempi kuin lyhyempi. Kilorajoissa ihannepaino ei ole ihannetta nähnytkään, vaan siitä se iänikuinen laihduttaminen vasta alkaakin - ja kas, sitä huomaa äkkiä stressanneensa painostaan koko elämänsä.

Aikuisten neuvolakortissa haluaisi painokäyrän olevan alle keskiverron ja pituuskäyrän yli keskiverron. Älykkyyskortissa jokainen olisi luonnollisesti keskimääräistä huomattavasti älykkäämpi ilman mittaamistakin.

Mediumin käsitteessä on kulttuurisiakin eroja, niin kuin jokainen italialaista s-kokoa sovittanut tai Thaimaassa pukua teetettänyt tietää. ("You, elephant size!") Hetki sitten ostin Saksasta puuteria. Tuote oli vanha tuttu ja sävy sama keskivaalea, mutta tässä tulos:


Suomalainen ja saksalainen normaali.



Kunpa sitä osaisikin olla kaikista käyristä ja keskinormaaleista huolimatta medium-onnellinen itsestään. Sillä tavalla normaalin rajoissa kuitenkin, ei liian isosti eikä liian pienesti, sillä etenkin jos on liian onnellinen, kaikki luulevat tyypin olevan huumeissa. Hilpeys on Suomessa epäilyttävää ja melko epänormaalia (hihhulit ovat epäilyttävän onnellisia), sillä elämä on vakavaa, eikä sitä ryssän hyökätessä juoksuhaudoissakaan naurettu. 

"Aivan normaalia vaan, ei mitään erikoista", sanoo medium-kokoinen setänikin aina ja vaikuttaa melko tyytyväiseltä elämäänsä. Hän ei tarvitse hattua. Minäkään en hanki, mutta ihan vähän laihdutan kyllä.




maanantai 26. toukokuuta 2014

En soisi sen päättyvän

Yhdeksäsluokkalaiseni lähtevät muutaman päivän päästä maailmalle, ja kyllä tulee kultaista luokkaa  ikävä. Minulla on ollut aivan mieletön tuuri, sillä porukkani on (parhaimpina päivinään ja onnistuessaan, eli oikeastaan aika harvoin) fiksua, ystävällistä, kiinnostunutta, kyselevää, pohtivaa, innostuvaa, reipashenkistä, kuuliaista ja ennen kaikkea hauskaa! Kerran pidimme jopa pilke silmässä oikeudenkäynnin, kun eräs pojista kohteli kuulemma luokan tyttöä epäherrasmiesmäisesti. Ei mennyt montaa sekuntia, kun meillä olivat asianajajat koossa päämiestensä asioita selvittämässä ja kuulimme todistajainlausuntoja, puolustuspuheita, syyttelyä sekä juryn kommentteja. En kyllä yhtään muista, millaisen päätöksen tapauksen käsittely sai, mutta varmaankin aika hyvän, sillä minä olin ylin tuomari.

Miten on sattunutkaan, että sain ihan näköiseni luokan. Olemme kauniita, eikä hikemme haise.

V    Olet hymyilevä, rauhallinen, tyyni ja rutistettavan suloinen!
M   Sinussa ja ilmeissäsi on jotain hyvin vekkulia, ja minua hymyilyttää välittömästi, kun ajattelen sinua.
P     Ihailen mahtavan terävää huumorintajuasi, joka takuulla auttaa sinua elämässäsi.
O    Muistan sinua erityisesti aina kesäisin, kun täytän laiturilla ristikkolehteä!
P     Sinä kaikista pilvistä kultareunaisin. Mitäköhän olet minun luokastani salaa vienyt? :D
L     Hauskat kommenttisi ja aina iloinen olemuksesi tulevat jäämään muistoihini.
M    Olet hyvin kiehtova ja taiteellisuudessasi etevä.
A-M  Jäät mieleeni erityisesti toimeliaisuudestasi ja positiivisesta, iloisesta asenteestasi. Kyllä A hoitaa!
A    Jo seiskalla vaikutuin kohteliaisuudestasi. Olet todellakin sukuusi tullut.
J     Päästit tänä vuonna itsesi ja kykysi oikein kunnolla valloilleen ja ihastutit kerralla vaatimattomasti koko koulun.
J    Sinua tulen käyttämään seuraavat sata vuotta esimerkkinä tunnollisesta ja perinpohjaisesta esitelmänpitotyöstä. :D
M   Aina tyylikäs M, pidä se! Kerran olit jopa tyylikkäästi myöhässä (kun tunti oli jo loppunut).
J     Olen niin ylpeä siitä, että sinulla on aivan erilainen alavalinta kuin muilla. Sinussa on hiljaista viisautta.
E    Sinulla on sana hallussa ja saat muut nauramaan. Se on taito.
K    Olet yhtä aikaa ihailtavan tyyni ja hihat heilumaan -tyyppi. Siitä kombinaatiosta tulee olemaan sinulle hyötyä.
E    Kujeileva, aurinkoinen ja iloinen etelän vahvistuksemme. Olipa onni, että sain sinut luokalleni porukkaamme täydentämään.
E    Sinä olet niin sydämellinen ja herttainen lapsonen!
H    Rauhallinen ja punnitseva älykkyyden lähteemme, huolehtija ja luotettavuudessa ylivertainen.
K    En enää koskaan kysele keneltäkään, missä he ovat käyneet kesälomalla. Olemme kohdanneet voittajan. :D
J     Sinut muistan ystävällisyydestäsi, iloisuudestasi ja siitä, että olet aina ensimmäisenä valmis mihin tahansa tehtävään.

Rakas 9 B, ihan kohta tiemme erkanevat ja tulee synkkä ja myrskyinen yö. (Muistakaa kuitenkin, että herätyskello voi aina soida ja pelastaa tiukissa tilanteissa.) Viettäkää ihana kesä ja ottakaa tulevaisuuden haasteet mahdollisuuksina. Välittäkää läheisistänne ja näyttäkää se heille. Älkää epäröikö olla juuri sitä, mitä olette. Olkaa vahvoja ja herkkiä yhtä aikaa, uskaltakaa tehdä ja jättää tekemättä.

Kiitos, ihanat, näistä kolmesta vuodesta. Ennen kuin tuuppaan teidät pesästä, taidan antaa teille kaikille peruskoulusta kympin.




maanantai 19. toukokuuta 2014

Lehtori lööppien takana

Luokkahuoneeni seinillä on joka vuosi vaihtuva valikoima oppilaiden koulutapahtumista tekemiä sensaatiolööppejä. Tarkoitus on osoittaa nuorille, miten viattomastakin asiasta voi kiskoa irti iskevän ja lukemaan tai klikkaamaan johtavan otsikon. Kohu se on pienikin kohu, ja kerran opettajattaren laukusta löytyi jopa useampi salarakas. Uusien seitsemäsluokkalaisten ilmeet ovat aina näkemisen arvoisia, kun he tutkiskevat luokan seiniä ensimmäisen kerran ja rohkaistuvat sitten utelemaan tarinoita lööppien takaa. Selitykset ovat hämmästyttävän viattomia siihen nähden, millaisen vaikutelman niistä saa.

Tänään oli taas lööppipäivän aika. Koska oli upea sää, hivuttauduimme ulkosalle niitä keksimään.  Näistä aineksista saamme taas kovasti lisää materiaalia muiden ihmeteltäväksi, sillä jokaisella ryhmällä on omat kujeensa ja muistonsa. Mitäpä ajattelette kätkeytyvän näiden sensaatioiden taakse?

Silminnäkijähavainto: opettaja karkasi Saksaan kesken lukukauden

Kohu: Kahdeksasluokkalaisten liikenneopetuksessa eläinrääkkäystä!

Rikkoiko opettaja lakia yläkoulussa? Lehtori pakotti oppilaat helteessä töihin

Missä on tasavertaisuus? Vain opettaja saa istua pöydällä

Uusi kohupoikaystävä valvoo opettajaa oppitunnitkin
"Elias on hiljainen, mutta tuimakatseinen", paljastaa oppilas

Menikö opettaja liian pitkälle Mettäperällä? Osti oppilaalta mopon alta!

Oppilaat ymmällään: lehtori kielsi hätäuloskäynnin käytön

Kyseenalainen metodi käyttöön yläkoulussa: äidinkielen kokeesta pois ollut joutuu komeroon

Vuoden kasvatusvinkki: "Älä kaadu portaisiin, vaan lattialle." 

Mitä sanoo OAJ? Todistuksen numero määräytyy sen mukaan, paljonko oppilas on tuonut opettajalle suklaata

Oppilas työllistettiin koulussa: ovenripaa piti pitää alhaalla

Opettaja pyysi oppilasta oksentamaan videotykin päälle

Yrittääkö opettaja varastaa koulun koneen? 
Lukolla kiinni pöydässä, katso kuva!

Kohu liitossa: äidinkielenopettaja ei itsekään osaa puhua selvää suomea

Kekseliäs lehtori ihastuttaa yläkoulussa: uusin keksintö vitaminoitu suklaa

Oppilaiden kauhunhetken yhdeksännellä: kuka joutuu kidutuskammioon?

Järkytys: äidinkielen luokan kirjahyllyssä kamaa

Karmaiseva totuus julki: opettajan penaali jäi kotiin

Opettaja kannustaa oppilaita väkivaltaisiin tekoihin

Mysteeri Mettäperällä: mitä opettaja piilottelee rautaoven takana?

Opettaja valehtelee ikänsä oppilaille - onko tässä ikuisesti 25-vuotias? Katso kuva!

Opettaja käski oppilaita ottamaan kalunsa pöydälle

Lukijan kuva: Tuliko lehtori kesken päivän shoppailemasta? 

Opettajan pöydän alla dramaattinen pullokätkö

Voiko tämän alemmaksi mennä: opettaja pölli opettajainhuoneesta omia kyniään

Opettaja pyysi dokumenttikameran rikkovaa judoesitystä


Ja hei, tässä oli vasta yhden porukan parhaimmistoa… Mitä kaikkea loput muistavatkaan?


perjantai 16. toukokuuta 2014

Menneisyys on uusi uusi

Olen alkanut harrastaa menneisyyttäni. Se ei lupaa käynnissä olevaa varhaisnuoruuttani ajatellen hyvää, mutta johan sitä on uumoiltukin vanhan olevan uusi uusi: jengi vääntää villasukkaa, harrastaa entisöintiä, tuunaa kaikkea, mitä löytyy ja etsii kirpputorilta vanhaa designia. Ikkunankarmeista tapellaan.

Orastavan menneisyysharrastukseni haparoivaksi aluksi liityin muutama kuukausi sitten kotiseutuni Facebook-sivuille, joilla ihmetellään vanhoja valokuvia Osuusliikkeestä, kellotapulista ja järvenpinnasta ajalta, jolloin minua ei todellakaan ollut olemassakaan - hyvä, jos vanhempiani tai isovanhempianikaan. Sitä ennen huomioin, että voisin jopa ajaa kotipihassa tai mökkitiellä lapsena vihaamallani oranssilla Jopolla. Tunnustan myös nauttineeni rikkaruohojen kitkemisestä jo useamman vuoden ajan, ja se, jos jokin, on aivan järkyttävän huolestuttavaa.

(Joitakin vuosia sitten pyysin lastani piirtämään minusta kuvan. Ajattelin, että sieltä tulee prinsessa, mutta toisin kävi: piirros kuvasi minua kukkapenkissä, ja kuvatekstinä luki "ÄITI NYPIIMÄSÄ RIKKARUHOJA". Vanhoina hyvinä aikoina rikkaruohoja oli tosin varmasti enemmän.

Olen tehnyt Paluu menneisyyteen -suunnitelman, jonka seuraava askel koskee kirjoja. Haen kotoa kaikista rakkaimmat nuortenkirjani, joita luin nuorena tyttönä - joitakin jopa kymmenisen kertaa, ellen enemmänkin. Muistan elävästi Seljan tytöt, tulisen Margaritan ja haaveilija-runoilija-vätys-Virvan. Muistan Uuden Kuun Emilian ja kalanruotolattian. Muistan Vihervaaran Annan sammalenvihreän tanssiaispuvun, joka sointui hänen punatukkaansa, ja sen, miten televisiosarjaversiosssa puku oli vaaleansininen. Vaaleansininen! Mikä vääryys! Muistan Jenkkivuoden ja ihastuksen Samiin, Viisikoiden eväät. Muistan, miten Riitta-Maija kevensi sydäntään, ja naurut lukuisille Lotta-sarjan kommelluksille. Muistan hevoskirjat, joiden avulla tiedän tänäkin päivänä, miten satulaan teoriassa noustaan. Muistan Pullan naamioitumisen, salamusteella kirjoitetut kirjeet ja SOS-ryhmän seikkailut. Muistan Pepin, Melukylän lapset (Saku ja Naku!), Saariston lapset, Eemelin, Katto-Kassisen, Mestarietsivä Kalle Blomqvistin, Ronja Ryövärintyttären, Mio, poikani Mion, Veljeni Leijonamielen. Olen Astrid Lindgren -tyttöjä, Muumeista luin yhden väkisin.

Kun kirjamaailma on analysoitu uudelleen, alan harrastaa sukurutsaustatutkimusta, ostan sanaristikkolehden kestotilauksen, liityn postimerkkikerhoon entisen historianopettajani kanssa, virkkaan sängynpeiton, veistän kaappikellon ja itselleni hauta-arkun. Siihen ei tule tupsuja roikkumaan.



torstai 15. toukokuuta 2014

Ich und meine opintoretki-Woche




Olinpa tuossa viikon teinioppilaiden kanssa kaukana ulkomailla, emmekä kunnolla edes eksyneet kertaakaan - tai jos emme sairaan kauniin ja hoikan matkanjohtajalehtorin kanssa tienneet, missä olimme, teeskentelimme etsineemme juuri oikealla puolella sadan metrin päässä siintävää patsasta tai katusoittajaa. On tärkeää aistia paikallista elämää.

Koska olen kuitenkin tunnetusti kiva, tahdon jakaa kanssanne matkasta ja sen tunnelmasta muutakin tärkeää. Tuttuun tapaan valehtelen puolet.

- Majapaikkamme oli edullinen, ja sitä saa, mitä tilaa. (Tosin ei toimivaa nettiyhteyttä tai television käyttöoikeutta ilman 10 euron panttimaksua.) Totesimme hotellissa ja hostellissa todellakin olevan s:n kokoinen ero, mutta tottahan sitä opettaja nukkuu neljä yötä vaikka päällään ja silmät auki ja huutaa kahdeltatoista, puoli yhdeltä, yhdeltä, puoli kahdelta, kahdelta, puoli kolmelta, kolmelta ja puoli neljältä Zimbabwesta tulleet reissaajat mintunvihreä-keltaiselta käytävältä huoneisiinsa hillumaan.

- Matkan suurin järkytys oppilaille ei ollut melu vaan se, että huoneessa oli vain kaksi pistorasiaa. Näppärimmät hankkivat kaupasta jatkojohtoja ja liittimiä kännykän latausta varten heti seuraavana päivänä, joten pisteet ongelmaratkaistaidoista. Nuoriso on välkkyä ja aikaansaavaa porukkaa.

- Kaupungissa järjestetyissä olympialaisissa (kätketty vinkki nokkelimmille salapoliiseille) juoksi koulumme entinen liikunnanopettaja, lähes jokaiselle paikkakuntalaiselle tuttu mies, jonka yksi ennätyksistä sivuaa edelleenkin ME-aikaa. Kävimme luonnollisesti hänen maillaan ja muistelimme tarinaa, jonka hän olympiajuoksusta oppilailleen useasti kertoi: "Katsoin vasemmalle: neekeri. Katsoin oikealle: neekeri." Ja sitten juostiin niin lujaa kuin kintuista päästiin. Tässä uusi kätketty vinkki vähän hitaammillekin salapoliiseille:




Eräs onneton ja tietämätön oppilas oli kerran tunnilla ollut haastamassa kyseistä liikunnanopettajaa juoksukisaan. Onneksi joku oli ollut valveutuneempi ja kehottanut vetäytymään, vaikka tottahan nenäkäs teini olisi voinut ansaitakin pienen opetuksen.

- Ostin tosi kalliin jakun, mutta hei, olisi se voinut kalliimpikin olla.

- BMW Weltin moottoripyöräkuski, joka ajeli näytösluonteisesti rakennuksen portaita ylös alas ja kaipa vähän keulikin (joskin olen sitä mieltä, että oman kouluni kollit keulivat samalla tavalla päivät pitkät), pysähtyi kohdalleni ja kysyi, haluanko kyytiin. En sitten mennyt, kun oli siinä kiireitä ja olisin näyttänyt lihavalta videolla.

- Makkara maistui koko porukalle! Itse maistoin neljää erilaista ja kastoin kaikkea currywurstin soosiin. Tässä kaikille herkullinen ruokakuva:




- Puhuin melko hyvin saksaa, ainakin silloin tällöin. Välillä yritin vaihtaa italiaan, mutta siitä tuli jostain syystä ruotsia. (Johtui ehkä vaaleasta Maria Montazami -huulipunastani.) Pari kertaa tosin tankkasin  kieltä kuin vajakki, sillä kun sana ei halua tulla ulos, se ei tule. Sanokaapa itse nopeasti baijeriksi, että vetoketju ei nouse uuman kohdalta ylös. 

- Kävin kirkossa hiljentymässä ja sytytin kynttilän. Katosta roikkui Jeesus, ja ulkona puhalsi huijatun pirun henki.

- Söin Mäkkärissä elämäni järkyttävintä tortillaa tms./wtf/omg. Ei pidä purkillista Dijon-sinappia sellaiseen laitettaman.

- Eläintarhassa oli hirmu paljon kaikenlaisia erilaisia otuksia. Oli eläimiä ja erikoiseläimiä. Tässä erikoishevonen.




- Laadukas suklaa oli suorastaan törkeän halpaa. Miksi, oi miksi, en ostanut 18 levyä?

- Kävimme katsomassa dubatun komedian, joka oli ennakkonäytös ja ikärajaltaan 12 vuotta. Saksalaiset nuoret lienevät paljon kypsempiä kuin suomalaiset, sillä jo ensimmäisen minuutin aikana katselimme matkanjohtajan kanssa toisiamme ja kiitimme Luojaamme siitä, että nuorten kielitaito oli karttunut vasta kahdella vuodella. Kaikki nauroivat kyllä asiaankuuluvasti Scheißen kohdalla, se heidän kunniakseen mainittakoon. Jotain on mennyt perille.

- Mukana olleet oppilaat olivat aivan ihania pieniä mussukoita. Tämä oli se valehteluosuus.

- Ja loppuhuipennus: Ostin alennusmyynnistä dirndlin, sillä kyllä sitä pitää kesän grillijuhlissa,  naapuruston Octoberfesteillä ja kaikissa koulun seuraavissa vappunaamiaisissa asianmukainen asu olla. Katsokaa, siinä minä olen!





Terveisin Aessaen Kaekenae

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Miksi olen laiha?

Valitsin tuossa matkalaukkuun kesävaatteita järjettömän helleaallon varalta ja  tulinpa siinä samalla sovittaneeksi viimevuotisia pellavahousuja, mekkoja ja hamosia. Olipas mukavaa, kappas vaan, etenkin vetoketjujen kohdalla. Mieleeni tuli Kanteletar, jonka yhdellä sankarittarista on hieman päinvastainen ongelma ja erittäin kurjaa itsensä kanssa. Voi raukkaa! Voi laihaa ja kupeetonta! Ei ole helppoa kesävaatteiden kanssa, kun katoaa xxxs-kokoisen t-paidan alle ihminen näkymättömiin ja kuolee piilossa aliravitsemukseen, ellei näe nälissään harhoja ja syö spagettiolkaimiaan. Näin laulaa paitansa alla laiha ihminen:


117. Miksi olen laiha.                                               
                                                                               
                                                                               
          Aina laulan laiha piika,                                             
          Tielle heitetty heläjän,                                             
          Sanelen sanan-alainen,                                               
          Kaitaposki kaikottelen,                                              
          Kun ei muut lihavat laula,                                           
          Pulskiammat ei puhele,                                               
          Verevämmät vierettele,                                               
          Kaunihimmat kaikottele.                                               
                                                                               
          Laulan, laulan laihalanta,                                           
          Kuivalanta kuikuttelen,                                              
          Laulan laihoilta lihoilta,                                           
          Kupehilta kuuttomilta.                                               
                                                                                
          Miks' olen lihoilta laiha,                                           
          Kupehilta ilman kuutta?--                                            
          Siks' olen lihoilta laiha,                                            
          Kupehilta ilman kuutta,                                              
          Kun on lassa langeteltu,                                             
          Piennä kolhittu kovasti.--      



Kyllä onkin minulla hyvin asiat. On elintasolihaa luiden yllä ja leppoisa meininki heti, kun löyhdyttää vyötä pari pykälää.



torstai 1. toukokuuta 2014

Hullujen hommaa: opintoretkelle ulkomaille

On yleisesti tiedossa, etten ole mitenkään erityisen fiksu (alle kuusi laudaturia), mutta niin vain on ollut esimies luottavainen ja päästää minut ensi viikoksi reissuun erään toisen, lähes yhtä hullun kollegan kanssa. Ei siinä mitään, jos olisimme kahdestaan ja Suomessa, mutta lentokonepa vie meidät kauas ulkomaille, ja mukanamme on lauma teinejä kaikessa voimaintunnossaan ja hiki haisten.

Kaikkeen sitä ryhtyy. Luulisi, että välituntivalvonnat riittäisivät.

Periaatteessa ja teoriassa retki sujuu varsin mainiosti, sillä etukäteisjärjestelyissä emme ole säästelleet. Aina voi kuitenkin sattua jotain yllättävää.

- Nahkahousuni eivät mahdu jalkaan. (Olen kokenut.)
- Rautatiekiskot lämpölaajenevat, eikä juna pääse eteenpäin. (Olen kokenut.)
- Veturi irtoaa junasta ja matkanteko viivästyy. (Olen kokenut.)
- Joku alkaa oksentaa. (Voisiko pidätellä?)
- Jonkun passi on unohtunut kotiin. (Olen kokenut.)
- Yhden passi on vanhentunut. (Ei voinut tarkistaa.)
- Lompakko jää keittiön pöydälle. (Olen kokenut.)
- Jäämme kiinni lentokentällä turvatarkastuksessa, sillä jollakin on unohtunut matkalaukkuun kynsisakset. (Olen kokenut.)
- Yksi eksyy ennen kuin lento lähtee. (Olisi parempi pysytellä narussa kiinni.)
- Joku joutuu juoksemaan lentokoneeseen. (Olen kokenut.)
- Joku saa lentokoneessa ripulin. (Imodiumia mukaan!)
- Matkalaukut jatkavat matkaansa muualle. (Olen kokenut.)
- Kohteessa sataa koko viikon kaatamalla vettä. (Olen kokenut.)
- On kylmä ja kantapäihin tulee rakkoja heti ensimmäisenä iltana. (Olen kokenut.)
- Kenelläkään ei ole mukana rakkopuikkoa tai laastareita. Apteekki on kiinni.
- Seuraavalla viikolla kohteessa on 27 astetta lämmintä. (Olen kokenut.)
- Majoituspaikassa haisee home. (Olen kokenut.)
- Opettajien televisio on rikki.
- Discossa tulee huonoa musiikkia. (Olen kokenut.) Opettajat tanssivat silti, ja oppilaita hävettää. (En usko.)
- Missään ei ole alennusmyyntiä. (Olen kokenut.)
- Kämppäkaveri kuorsaa ja kävelee unissaan. (Hyvin todennäköistä.)
- Opettajat ovat virkamatkalla, eivätkä voi juoda tuopin tuoppia olutta, vaikka kyseessä on olennaisesti kulttuuriin kuuluva tapa. (Ihan persauksista.)
- Bratwurst tarttuu kurkkuun ja rinkeli yskittää. (Olut auttaisi.)
- Joku jää metrosta. (Tampio.)
- Joku jää metroon. (Tolvana.)
- Joku kuluttaa rahansa jo ensimmäisenä päivänä ja joutuu elämään majapaikasta pöllityillä eväillä. (Siitäs sai.)
- Puhun kieltä huonosti ja saan väärää ruokaa ja päivä menee pilalle. (Tulen kokemaan.)
- Museo on kiinni ja kaikki elukat eläintarhassa nukkuvat päiväunia. (Se olisikin ollut tylsä museo.)
- Joltakin varastetaan lompakko, puhelin ja kamera. (Ja vakuutuskortti.)
- Joku karkaa Rammsteinin konserttiin. (Näin tehdään malliksi ysiluokan saksankirjan perfektikappaleessa.)
- Joku pitää lähettää vanhempien kustannuksella seuraavalla paluulennolla kotiin. (Ihanaa nähdä sinua, rakas lapseni.)
- Ja pahin: en löydä itselleni tuliaisia. (Die Katastrophe.)

Katsotaan, jääkö matka ensimmäiseksi ja viimeiseksi vai onko meillä niin hauskaa, että jäämme olympiatorniin kuukauden bratvurstiretkelle ja ilman päättötodistuksia.