Muistan, miten ensimmäisiä oikeassa elokuvateatterissa katsomiani piirrettyjä oli Disneyn Miekka kivessä. Ehkä. Saattoi se kyllä olla Hiidenkivikin, mutta kivi mikä kivi ja Aleksiskin vielä. Minulla onkin erityinen suhde kiviin, etenkin timantteihin, joita minulla on miljoonittain. Joulun jälkeen varmasti taas lisää.
Olinkin tänään erityisen onnellinen, kun
lenkkeilin postilaatikolle kävin postilaatikolla ajoin postilaatikolle autolla. Minua odotti kirje kaukomailta Italiasta, josta kaikki tiet vievät näemmä meille. Kirjeen oli lähettänyt
Lissu, jonka pitsikiviä ihastelin kerran suuresti hänen blogissaan. Katsokaa nyt, miten hienoja:
 |
| Kuva Lissun Titityy-blogista. Pöllin, koska olen kovis kuin kivi. |
|
|
|
Lissu on ihana. Hän päätti ilahduttaa minua ja lähettää yhden tekemänsä pitsikiven lentokoneella Suomeen. Pieni kivi, suuri onni. Meikäläinen kutoisi, virkkaisi ja siksakkaisi tuollaista kolme vuotta, vaikka olenkin aika lahjakas käsitöissä. Tein yläasteella baseball-takin ja pillerihatun.
Samaa mieltä! Miulkii on yksi Lissun pitsikivi <3
VastaaPoistaTàssàhàn tuntee itsensà ihan otetuksi kaiken kehumisen vuoksi. Mutta ajattelepas sanontaa Nauru pidentàà ikàà: minà tulen elàmààn pitkàlti yli satavuotiaaksi - kiitos naurunpyràhdysten, joita saan blogiasi lukiessani. Tsemppia joulun ajan tohinoihin!
VastaaPoistaKauniita! Ihastelee Jope
VastaaPoistaKauniita kiviä ja uskomattoman taitavia ihmisiä, jotka tuollaisia pystyvät väkertämään. Jäin miettimään sitä baseball-takkia ja pillerihattua. On kyllä komea yhdistelmä ;)
VastaaPoistaTerv. Aina tyylitietoinen Paksu-uuma, jolla oli hamassa nuoruudessa lukion ekaluokalla syysasuna verkkatakki ja sen päällä punainen neule