torstai 18. elokuuta 2011

Banaani housuissa Pariisissa

Matkailu avartaa, kuten tiedätte. Minä olen hirveän avartunut, varsikin kaula-aukosta. Pienenä matkustelin melko paljon perheeni kanssa pitkin Suomea, ja se oli kuulkaas huikeaa, se! Minulla on hirvittävästi kaikenlaisia opettavaisia kokemuksia. Olen esimerkiksi oppinut syömään Felixin tölkkilihapullia ja säilykelihaa, mikä on vain etu, jos vaikka sota tulee tai tulva.

Matkamuistojeni TOP 10:

10) Huusin Ruotsissa hotellihuoneen ikkunasta täysillä alas kadulle Piiippi Lååångstruump. Vanhempani olivat ylpeitä. Eivät syyttä. Olin jo pienenä melkoisen lahjakas vieraissa kielissä. Heippodei!

9) Sain Kuopiosta kukkopillin. Se on jo kuollut.

8) Ekenäs ja Tammisaari saivat minut aina jotenkin sekaisin. En oikein tiennyt, kummassa olin.

7) Mies ei oikein osannut eräänä rentouttavana pikku viikonloppumatkana ajaa autoa, ja minua muutenkin kovasti keskusteluttivat kaikenlaiset tärkeät asiat. On tarpeellista käydä syvällisiä keskusteluja. Tienposkessa oli pian kyltti Hankala. Mies käänsi auton ja kysyi, jäänkö sinne.

(Oikeasti tämä tietenkin tapahtui tuttavillemme. En vain tahdo kertoa muiden asioita.)

6) Ostin Turusta huippumuodikkaan, virkatun paidan, jota luokan pojat kutsuivat syksyllä pöytäliinaksi. En ole ollenkaan katkeroitunut tai muistele pahalla.

5)  Saksassa tajusin, että autoilijat voivat aivan oikeasti pysähtyä suojatien eteen ja vieläpä joka kerta. Hämmennyin niin kovasti, että niiasin, vedin takaperinkuperkeikan ja hyppäsin sen jälkeen kurkipotkulla rotvallin reunan kautta kattokruunuun.

4) Tunisiassa olin tosi kipeä, mutta kas: opin kuolaamaan siten, että makasin sängynreunalla kyljelläni, pidin suuta auki ja annoin kuolan valua alas lattialle asetettuun kippoon. Kaikenlaisia eukonkantoja sitä on, mutta tarkkuuskuolaus puuttuu lajivalikoimasta kokonaan. Sitä paitsi edukseni laskettakoon myös se, että kuolasin lääkärin edessä ranskan kielellä. Tiesin, mikä on on poistumistietä osoittavan kyltin teksti, viisasin nenääni ja pyöritin päätäni. Olen varma, että tulin ymmärretyksi.

3) Kanariansaarilla tappelin saksalaisten eläkeläisten kanssa. Jälkeenpäin olisin osannut paljon muitakin lauserakenteita kuin Scheissen, sillä olen - kuten edellä mainituista esimerkeistä käykin hyvin ilmi - älyttömän lahjakas kielellisesti.

2) Kaksi ensimmäistä matkamuistosijaa menee Pariisille, sillä se on kaupunkina avartanut minua ehdottomasti eniten. Ystävämme järjesti meille nimittäin seikkailun: koska Louvreen oli aina aivan järjettömän pitkät jonot, sai matkakumppani nerokkaan idean. Hän vei seurueemme hotellin pohjakerrokseen, josta lähdimme kävellen etenemään kohti ylintä kerrosta. Kun viimein pitkän mutkittelun jälkeen olimme perillä, oli käytävän päässä olevaan ikkunaan kiinnitetty torikojusta ostettu Mona Lisa -juliste. Vähänkö säkä, näimme sen sittenkin!

1) Samaisella matkalla muutama hyvin kaunis ja laiha nainen seisoi hotellin käytävällä banaani mustissa boksereissa. Paitsi että yhdellä taisi olla appelsiini. Asia oli tärkeä ja tuli hoidetuksi palo-ovien edessä. Miten köyhäksi elämäni olisikaan jäänyt ilman hedelmää housuissa? En uskalla edes ajatella, miten paljon henkistä pääomaa olen tästäkin loppuelämäkseni saanut.

Matkailu avartaa, ehdottomasti. Seuraava kohteeni on Hevonkuusi.

2 kommenttia:

  1. Muistaakseni minulla ei ollut hedelmää boksereissa. (Viitaten kohtaan 1.) Sain housut pussittamaan siitätietystäkohdasta ilmankin. Taito kai se on sekin? Hmmm, täytyykin lisätä ansioluetteloon.

    VastaaPoista
  2. Olisiko se ollut niin, että appelsiini ei pysynyt paikoillaan yhtä hyvin kuin banaani ja tippui pois? Kyllä Luoja on tiennyt nämä asiat.

    VastaaPoista